Elämää!

“Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?”.

Näin kysellään Raamatun Sananlaskuissa, 20:6. Eikö kuulostakin aika osuvalta toteamalta presidentinvaalikamppailua ajatellen, ja yleensä muillakin elämän aloilla? Luotettavuus ja uskollisuus ovat kovia juttuja, mutta valitettavasti eivät kovin arvostettuja ominaisuuksia meidän ajassamme. Nokkeluutta, retoristista puhe- ja esiintymiskyvykkyyttä sekä ulkonäköä kyllä arvostetaan aivan liiaksikin.

Olen sitä mieltä, että luotettavuus ja uskollisuus lähtee ihmisen jumalasuhteesta. Olen monta kertaa tullut havaitsemaan pitkän elämäni varrella , että ihmisen alkaa tuntea vasta sitten, kun pääsee selville hänen jumala-suhteestaan. Niin kauan kun jutellaan niitä näitä, pystytään olemaan läheisiä kavereita kenen tahansa kanssa, mutta kun otetaan selvää jumala-suhteesta ja ihmisen perimmäisistä asenteista, niin voi tulla esiin yllättäviä piirteitä.

Luotettavuus alkaa siitä, että ihminen on uskollinen Luojalleen, eli pyrkii kaikin tavoin miellyttämään Häntä. “Rakasta Herraa kaikesta sydämestäsi, mielestäsi ja voimastasi sekä lähimmäistä niin kuin itseäsi”, kuuluu rakkauden kaksoiskäsky. Jos Jumalaa halutaan miellyttää eli olla tosissaan luotettavia, silloin ei esim. juopotella, ei sotkeuduta suhteisiin samaa sukupuolta olevien eikä eläinten kanssa, mennään kunnolla avioon ja eikä hurjastella avioliiton ulkopuolisen seksin kanssa, ei puhuta pahaa toisista, ei kirota lähimmäistä vaan siunataan häntä (toivotaan ja toivotetaan hyvää), ei suostuta ylisuuriin palkkoihin vaan protestoidaan taloudellista epäoikeudenmukaisuutta vastaan jne.
Jos otamme elämämme lähtökohdaksi olla luotettavia Jumalan edessä, siitä välttämättä seuraa, että tahdomme olla luotettavia myös ihmisten edessä.

Kenraali William Booth, kunniakkaan Pelastusarmeijan perustaja, sanoi: “Minun parhaat mieheni ovat naisia“. Mitähän Suomen kaikki uskovaiset yhdessä voisivat saada aikaan, jos yhtyisimme vaikka rukoilemaan Sari Essayahia presidentiksi! Jumalallehan on kaikki mahdollista. Saataisin kerralla hyvä presidentti, ei tarvitsisi vähään aikaan vaihtaa…

Varmuus ja toivo uudelle vuodelle! (julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 5.1.2012)

Jouluevankeliumi, jota vuodesta toiseen kuulemme luettavan, tuntuu sadunomaiselta. Helposti unohdamme, että kyseessä on oikeastaan pelkkää asiallista historiankirjoitusta. Luukas, lääkäri, kertoo evankeliuminsa alussa, kuinka hän oli tehnyt suuren tutkimustyön ottaessaan selvää asioista, jotka liittyivät Jeesukseen. Minusta on aika luonnollista, että Luukas on esimerkiksi voinut haastatella Jeesuksen äitiä Mariaa ja saanut häneltä ensikäden täsmätietoa, jota muissa evankeliumeissa ei mainita. Luukas tahtoo lukijoiden ja kuulijoiden vakuuttuvan siitä, ” kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu” (1:4).

Evankeliumissa minua viehättää sen varmuus. Minusta on paljon helpompi löytää todisteita sen puolesta, että raamattu on Jumalan sanaa, kuin sen puolesta, ettei se olisi sitä. Olen sitä mieltä, että Jumalan Sanan totuudesta voimme jokainen vakuuttua omakohtaisesti. Muistan omalta kohdaltani jo kaukaa vuosien takaa, kuinka suurelta se tuntui omassa sielussani, kun sain tajuta, että voin perustaa uskoni Jumalan omaan sanaan. Minun ei tarvitse panna luottamustani kenenkään ihmisen mielipiteisiin tai kirkkokuntien uskonoppeihin, vaan minulla oli lupa itse etsiä ja löytää omakohtainen suhde Jumalaan. Toki tarvitsen seurakuntayhteyttäkin, ei Jumala ole ketään tarkoittanut erakoksi. Usein olen huomannut, kuinka Jumala erityisesti siunaa ihmisiä juuri yhteisissä kokoontumisissa, asuuhan Hän raamatun mukaan seurakuntansa keskellä. Mutta kuitenkin on perustukseni kahdenkeskisessä suhteessa Jumalaan. Lukaisepa Sinäkin Ilmestyskirjan 3:20, ja otetaan siitä opiksemme, niin kyllä juhlamieli ja tarvitsemamme turva löytyy. Se löytyy vuorovaikutussuhteessa Vapahtajan kanssa. Jumala kyllä pitää huolensa omistansa, vaikka millainen lama iskisi: ” He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää”, Ps 37:19.

Jouluevankeliumin paimenia ei pidetty minkään arvoisina Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa. He eivät kelvanneet edes todistajiksi oikeuteen, eli heihin ei kerta kaikkiaan luotettu. Ehkä Sinäkin tiedät miltä se tuntuu, jos Sinuun ei luoteta. Mutta Jumalapa ajatteleekin asioista eri lailla. Hän lähetti enkelit julistamaan ilosanoman Vapahtajan syntymästä ensimmäisenä juuri kaikkein syrjityimmille. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että toivoa on kaikille, niillekin meistä, jotka kokevat olevansa kaikkien hylkäämiä! Juuri Sinä voit omistaa omaksesi kaikkein suurimman aarteen, Vapahtajan, vaikka kuinka epäonnistunut ja kelvoton olisit omasta mielestäsi, tai toisten mielestä. Jos sisimmässäsi tuntuu tyhjältä, mitä jos kuiskaisit rukouksen ja pyytäisit uutena vuonna saada jakaa elämäsi Vapahtajamme Jeesuksen kanssa, ja toisten Häneen turvautuneiden kanssa! Katsopa vielä tuo Ilm 3:20! Tulkoon vuodestasi hyvä!

Petri Huovila

Kuka tämänkin termin on keksinyt; sukupuolineutraali. Voiko pöhkömpää keksiä? Ei kai meistä kukaan ole sukupuolineutraali! Joko Sinä olet mies tai nainen, on täsmälleen nämä kaksi vaihtoehtoa! No voihan kai sitten joskus yksi miljoonasta ihmisestä olla fyysisesti jotenkin niin epämuodostunut, ettei tiedä kumpaa sukupuolta hän on, han vai hon.
Lapsikin ymmärtää, miten Luoja ja luonto on tarkoittanut parinmuodostusta ja yhdyntöjä hoidettavan. Mutta eipä vaan ymmärrä meidän aikamme viisas ihminen. Voe aikoja, voi tapoja! Jumala meitä armahtakoon, me sikailevat ja himojamme tyydyttelevät suomalaiset! Entisiä saarnaajia mukaellen: “Kohta Jumala jo joutuu pyytämään anteeksi Sodomalta ja Gomorralta, kun Hän nämä kaupungit tuhosi synnin saastan ja homohurjastelun tähden, ellei Hän pian tuomitse ilmiöitä meidän ajassamme”. Pohjoismaat ja Eurooppa kypsyvät tuomiolle. Tätä menoa me kyllä tulemme omilla silmillämme omana aikanamme vielä näkemään Jumalan kurituksen rakkaassa Suomessammekin!

Turun taidemuseeon kannattaa nyt mennä, ja tulla vähän kauempaakin! Siellä on esille ruotsalaisen taidemaalarin Carl Larssonin (1853-1919) hivelevän hienoja vesivärimaalauksia - kunka kukaan pystyykään aikaansaamaan vesiväreillä niin tarkkaa jälkeä, ja luonnollisen näköistä! On öljyväri maalauksiakin. Alla yksi näyttelyn vesivärimaalauksista, kuvan pitäisi Wikipedian infon perusteella olla vapaa käytettäväksi.

Vaimoni Sarin kanssa eilen kierrettin siellä näyttelyssä, ihasteltiin ja ahmittiin silmillämme sielun ruokaa. Jännä piirre meissä ihmisissä sekin, että kauniiden näkymien edessä vain seisomme, ihmettelemme ja ihastelemme. Tulee väkisinkin mieleen se, kun Luojamme katseli paratiisissa kaikkia luomistöitään, ja viimeisenä ihasteli omaa kuvatustaan, ihmistä, todeten: “Tämä näyttää erittäin onnistuneelta!” (vapaa suomennos).

Taidemuseon yläkerran kotimaiset maalaukset eivät jääneet Larssonin maalauksista jälkeen. Taisivatpa suomalaista sieluani koskettaa vieläkin syvemmältä. Voi veljet, mitä taitoa olikaan entisen ajan mestarimaalailijoilla hyppysissään. Gallen-Kallelat, Munsterhjelmit, Westermarckit, Haloset, Schjerbeckit, Edelfeldtit, ja sitten sellainen erikoinen nimi kuin Elin Danielson-Gambogi - kuinka upeita, kerrassaan mielettömiä maalareita meillä on ollut. Ja lienekö kukaan osannut maalata liikkuvaa, virtaavaa ja kuohuvaa vedenpintaa niin kuin Victor Westerholm!  - Nyt kipinkapin Turun taidemuseoon siis!

Joidenkin maalauksien kohdalla oli niin, että niitä tuli ehdottomasti katsella kaukaa, usean metrin etäisyydeltä. Silloin ne hämmästyttivät kauneudellaan. Mutta kun lähelle meni tarkastelemaan kuinka se kaikki kauneus oli aikaansaatu, niin saattoi huomata, että kylläpä olikin suttuista möhnää, ei lainkaan kaunista. Silloin sain sieluuni pienen väläyksen Jumalan maailmoista. Ajattelepa: kun läheltä katselemme omaa elämäämme, ja sitähän me kaiken aikaa teemme, jopa väsyksiin asti, niin saamme aina todeta, että eipä hääppöiseltä näytä. Mutta kuin Jumala tietyn välimatkan päästä katselee Hänen armoihinsa suostunutta ihmislasta, niin kuinka kauniilta me näytämmekään Hänen silmissään! Puetaanhan uskoon tullut ihminen Kristuksen puhtaaseen ja kauniiseen pukuun! Lisäksi Jumala aina näkee suuremmat kokonaisuudet ja perspektiivit meidän elämämme yllä - Hän näkee ja suunnittelee siten, että kaikki matzaa kaikkeen.

Niin. Tämä kuvaukseni on suurelta osin kuitenkin virheellinen. Nythän on nin, ettei Jumala oikeasti ole kaukana yhdestäkään meistä. Eli Hän ei nauti meidän katselemisestamme sen takia, että olisi meistä kaukana, tai että Hän olisi huononäköinen. Tästä opetuksesta voimme jopa vetää päinvastaiset loppupäätelmät: vaikka Jumala tulee lähelle armahdettua lastaan, niin Hän näkeekin kaiken meissä läpeensä kauniina läheltäkin katsottuna. Kauniita olemme, kiitos Jeesuksen, edellyttäen, että Jeesus on oikeasti saanut meidät puhdistaa ja luoda sydämemme uudeksi. Oletko Sinä jo Jumalan lapsi?

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto JYTY:n uudessa lehdessä (8-9/2011) kerrotaan luontoyhteyden parantavasta vaikutuksesta. Jo tutkimuksinkin on todettu, että luontoterapia ja luontoyhteys parantavat masennusta, ADHD:tä ja stressiä sekä nopeuttavat sairauksien paranemista. Leikkauksistakin toivutaan nopeammin, kun potilas saa katsella sairaalan ikkunoista luontomaisemia, eikä kipulääkkeitäkään kulu niin paljon kuin seiniä tuijottavilla.

Olisin voinut sanoa saman asian ilman tutkimuksiakin. On nimittäin monta kertaa aika helppo päätellä, mikä asia on ihmisellä terveellistä, mikä ei. Esimerkiksi tämä ainainen tietokoneen ääressä istuminen ja koneella naputtelu EI ole liiaksi nautittuna terveellistä, ei! Kyllä ihminen on liikkumaan luotu, ja sitä paitsi tekemään myös ruumiillista työtä. Jos vain joku näitäkin tutkisi, niin tulisivatpahan nämäkin väittämät “tieteellisesti” oikeaksi todistettua.

Uskon ja käsitän hyvän Luojamme laittaneen ihmisen elämään luonnon helmaan - kyllähän raamatun alkukertomus sen kauniisti kertoo. Okej, kerrotaan siellä tietysti heti myös ihmisen lankeaminen ja joutuminen karkotetuksi paratiisista, aivan oiken. Olemme osa luontoa, emme sille mitään voi, ja meidän on sopeuduttava luonnon lakeihin. Ei ole tyhjää puhetta se, kun monet suomalaiset kokevat metsässä suurimmat nautinnonhetkensä.

Totta kai on ihmisellä myös erityisasema luomakunnassa, ja suuri vastuu tekemisistään. Mikään muu “laji” ei ole vastuussa Jumalallle teoistaan. Jumalan kuvalta odotetaan tietyn tasoista käytöstä.

Jumalan parantavan luonnon anneista nauttiminen tekee hyvää sekä meidän fyysiselle että henkiselle olemuksellemme. Uskon ja käsitän tasan tarkkaan, että Luojamme on varustanut suomalaiset metsät ja suot juuri sellaisilla luonnonantimilla, marjoilla ja sienillä, jotka ovat meille suomalaisille sopivia. Suurimmaksi osaksi on tyhmää kuskata kummalllsia elintarpeita Suomeen ympäri maailman, kun oma luontomme on täynnä ilmaisia Luojan hyviä anteja meille.

Yhteyden kokeminen luontoon on hyvä, Luojan lahjoista nauttiminen ja niiden monipuolinen hyödyntäminen on meille hyväksi, mutta kaikki tämä koskettaa lopulta vain meidän ajallista elämäämme. Suloisinta, suurinta ja tervehdyttävintä on tulla itsensä Luojan yhteyteen. Se on nimittäin tehty meille mahdolliseksi. LuojaJumala lähetti oman Poikansa, saadakseen uudestaan otteen kadonneesta ihmislapsestaan. Annathan Hänen löytää itsesi! Vain silloin saavutamme rauhan sisimpäämme, niin kuin Kirkkoisä Augustinus totesi: “Minun sieluni on levoton, kunnes se löytää rauhan sinussa, Jumala.”

(julkaistiin hieman lyhenneltynä ja siistittynä Sana-lehdessä 31.7.2003)

Vanhan ajan taiteilijoiden teoksia ihaillaan ja varjellaan. Jospa saisimme sen ymmärryksen, että luomakunta ihmisineen, eläimineen ja kasveineen kaikkineen on Suuren Taiteilijan mestariteos, jota pitää kunnioittaa ja suojella.

Kristinuskon mukaan kaikki olevainen on saanut alkunsa persoonallisen Luojan kädestä. Mikään ei ole sattumalta syntynyttä, vaan kaikki on suurimman Taiteilijan, Luojan suunnittelemaa ja tekoa.

Ihmisen tehtäväksi annettiin luomiskertomuksen mukaan vallita (hallita) luomakuntaa sekä viljellä ja varjella maata (1 Moos 1-2). Ihmistä ei asetettu tuhoamaan ja riistämään maapalloamme vaan hallitsemaan sitä vastuullisesti, hankkimaan elantonsa maasta ja vesistä sekä suojelemaan elämää. Ei luomakuntaa tarvitse palvoa jumalana, vaan kunnioittaa Jumalan tekona.

Ympäristörikos on rikos Luojaa kohtaan

Minun on vaikea ymmärtää niitä, jotka syyttävät kristinuskoa ympäristöongelmista. Ajatellaan syyn olevan siinä, että kristinusko antaisi ihmiselle oikeuden riistää luomakuntaa mielin määrin.

Asia on mielestäni päinvastoin. Kristinusko antaa ihmiselle vaativan tehtävän luomakunnan hoitajana ja laittaa ihmisen vastuuseen teoistaan. On tietenkin totta, että me ihmiset olemme käyttäneet väärin asemaamme, tietoamme, taitojamme ja tekniikoitamme. Se on kuitenkin ihan toinen juttu.

Kristinuskon mukaan jokainen on tilivelvollinen Luojalle sen suhteen, mitä on tullut tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Ilmestyskirjassa kuvataan ihmiskunnan historian loppuvaiheita. Siellä mainitaan muun muassa, että ”on aika turmella ne, jotka maan turmelevat” (Ilm 11:18). Eli rikos ympäristöä vastaan on rikos Luojaa vastaan.

Ihminen itse on Raamatun mukaan luomakunnan ongelma. ”Maa murehtii” (Hoos 4:3), ”luomakunta huokaa” ja ”on synnytystuskissa” (Room. 8:22) ihmisen synnin tähden. Luomiskertomuksen jälkeen Raamattu kertoo, kuinka ihminen poikkesi pois Luojansa tahdosta omille teilleen.

Luojan tahto oli rauha, ilo, rakkaus ja kaikenpuolinen harmonia paratiisi-ekosysteemissä, mutta ihminen luuli tietävänsä paremmin ja teki traagisen valintansa. Sen seurauksia olemme niittäneet halki maailman historian ja yhä niitämme.

Pahuuden voimat tuhoavat kauneuden

Raamattu ei syyllistä vain Aatamia ja Eevaa, vaan paljastaa myös, että ”kukin meistä poikkesi omille teilleen”. Kertomus ensimmäisistä ihmisistä on kuvaus myös sinusta ja minusta. Olemme kaikki ongelmalapsia ja ympäristöongelman siemen.

Pahuus ei ole ainoastaan Hitlerissä, Osama Bin Ladenissa ja kumppaneissa, vaan sitä on minunkin puseroni alla. Tehtyäni tämän epämieluisan löydön olen tullut riippuvaiseksi Jumalan anteeksiantamuksesta Kristuksessa ja rukouksesta, että Jumala varjelisi lankeamasta pahan houkutuksiin omassa elämänpiirissäni.

Asia, joka helposti unohtuu pohdittaessa Jumalan osuutta maapallosemme tapahtumissa, on persoonallisen pahan läsnäolo. Rakkauden apostoli Johannes totesi, että ”koko maailma on pahan vallassa” (1 Joh 5:19). Eli tämä maailma ei ole Jumalan valtakunta, vaan enemmänkin pahan valtakunta.

Jumalan valtakunta kuitenkin onneksemme astuu esiin voimassaan ja hyvyydessään siellä, missä rukoillaan Raamatun Jumalaa ja julistetaan hänen sanaansa. Muuten tässä langenneessa maailmassa pimeyden voimat aiheuttavat tuhoa sekä Jumalan kuviksi luoduille ihmisille että Jumalan luomakunnalle. Ne tahtovat tuhota kaiken kauniin.

Jumalan seuraajasta tulee luonnonsuojelija

Armoon turvautuminen ei saa johtaa kristittyä väheksymään ”maallisten” velvollisuuksien hoitamista. Niin sanottuja uskovaisia syytetään monesti siitä, että he korostavat taivasasioita ja unohtavat vastuunsa ympäristön vaalimisesta. Jos olemme aitoja Jumalan seuraajia, meistä tulee myös luonnonsuojelijoita.

Kristinusko antaa mielestäni terveellisen ja kokonaisvaltaisen perustan ympäristönsuojelulle. Se ei jätä ympäristönsuojelijaa toivottomuuteen, vaan avaa mahtavia tulevaisuuden näkymiä siitäkin huolimatta, että Raamattu paljastaa nykyisen maailmanajan päättyvän väkivaltaisesti. Nähdäkseni se ei tule tapahtumaan hiljalleen pahenevan ympäristökatastrofin kautta, vaan ihmisten paatuneisuuden tähden ja Jumalan radikaalin asioihin puuttumisen kautta (Ilmestyskirja).

Sen jälkeen seuraa maapallollamme - tämän vanhan maan päällä - upea ajanjakso, 1000-vuotinen rauhan ja tasapainon aika, jolloin Kristus hallitsee kuninkaana seurakuntansa eli uskovaistensa kanssa. Silloin saamme nähdä, kuinka luonto- ja ympäristökysymykset todella tulevat asiallisesti hoidetuiksi. Minusta on jännittävää ja innostavaa ajatella tuota aikaa.

Vasta tuon ajanjakson jälkeen alkaa iankaikkisuus ”uudessa taivaassa ja uudessa maassa, jossa vanhurskaus (= oikeus, hyvyys, puhtaus yms) asuu”.

Eli Jumala luo lopulta aivan uuden taivaan ja maan, jossa ei ole mitään muistoa tästä saastuneesta maailmasta. Tämä ei ole toiveajattelua, vaan realismia, joka myös pitäisi ottaa huomioon! Kristittynä on lohdullista ja innostavaa tietää, että tämä elämä ja maailma ei ole kaikki mitä meille tarjotaan.

Jumalasta sanotaan: ”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra” (Ps. 36:7). Olen lukenut monia kertomuksia siitä, kuinka Jumala on vastauksena rukouksiin parantanut sairaita eläimiäkin. Vaikka Raamattu ennustaa ”maailman lopun”, on kristityllä vastuunsa ympäristön suojelemisessa.

Niin kauan kuin nykyinen maailmanaika jatkuu, meidän tulee huolehtia maapallostamme suunnilleen samalla asenteella kuin hoitaessamme sairaita, vanhoja ihmisiä. Pyrimme järjestämään heille parasta mahdollista hoitoa viimeiseen hengenvetoon asti.

Petri Huovila, ympäristötarkastaja, Parainen

Vapahtajamme Jeesus opetti kristittyjä rukoilemaan: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi”. Näin ovat tosikristityt kautta aikain rukoilleetkin. Sen seurauksena on Jumalan valtakunta, joka Roomalaiskirjeen mukaan on ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”, saanut monin paikoin sijaa ihmislasten keskuudessa. Jumalan valtakunta tulee sinne, minne Jeesus on tervetullut – Hän on ovi ”elämän ja yltäkylläisyyden valtakuntaan”. Yhtäältä Jumalan valtakunta leviää siten, että uusia ihmisiä tulee uskolle kuuliaiseksi, sisälle valtakuntaan, toisaalta se leviää siten, että Kristuksen vaikutus Hänen opetuslapsissaan ja heidän kauttansa tulee voimakkaammaksi.

”Tulkoon Sinun valtakuntasi” tarkoittaa myös sitä, että kerran Kristus-kuningas tulee hallitsemaan meidän maamme päällä. Raamattu kertoo meille, että ”samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat” (Hepr 9:28). Luonnon- ja ympäristönsuojelijana odotan jännityksellä Jeesuksen toista tulemusta ja tuota aikakautta – silloin ihmiskunta saa kokea ja elää todeksi sen elämisen muodon, johon Luojamme meidät on alun perin tarkoittanut. Mm. Jesaja on ennustanut tuosta ajasta (Jes 11, Jes 65). Ennen kuin tuo uusi aika koittaa, tulevat Jumalan tuomiot kohtaamaan uppiniskaista ihmiskuntaa, niin kuin esim. Ilmestyskirja paljastaa.

Monet ilmiöt meidän nykymaailmassamme kertovat meille Jumalan valtakunnan näkyvän, fyysisen ilmestymisen olevan lähellä. Konkreettisin merkki siitä on Israelin valtion jälleensyntyminen v.1948. Muita merkkejä ovat esim. parhaillaan käynnissä oleva kansojen kuohunta arabimaissa Israelin ympärillä, länsimaissa vallitseva suuri luopumus kristinuskosta + moraalittomuuden valtava lisääntyminen. Pian ollaan myös pääsemässä siihen tilanteeseen, että evankeliumi saadaan julistettua kaikkien kansojen keskuudessa - “sitten tulee loppu” (Matt 24:14).

Ilmestyskirjassa, joka on pitkälti etukäteen kirjoitettua historiaa, esitetään mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka myös osaltaan antavat meille vihiä siitä, että aika alkaa täyttyä. Pari esimerkkiä:

- luvussa 11 kerrotaan kahdesta Jumalan todistajasta, jotka lopun ajan hirmuruhtinas tappaa Jerusalemissa . Ja meille kerrotaan, että ”ihmiset kaikista kansoista… näkevät heidän ruumiinsa…kolme ja puoli päivää”. Meidän aikanamme television ja nettilähetyksien kautta koko ihmiskunta voi seurata dramaattisia maailmantapahtumia online, aikaisemmin sitä ei ole voinut tapahtua;

- luvussa 9 kerrotaan suuresta sotajoukosta, joka tulee idästä, sen suuruus on 200 miljoonaa. Sen suuruista armeijaa ei ole ennen meidän päiviämme maan päällä ollut;

- 13 luvun lopussa kerrotaan jotain lopun ajan talousjärjestelmästä. Ainoastaan ne, jotka ottavat ”pedon merkin” oikeaan käteensä tai otsaansa, pystyvät ostamaan tai myymään. Kai tiedät, että mikrosiruja on kokeilumielessä jo asennettu ihmisten käteen, nimenomaan oikeaan käteen. Mikrosiruihin tallennetaan kaikki tärkeä tieto ihmisestä, ja sen kautta ”isoveli” pystyy valvomaan jokaisen ihmisen liikkeitä. Ne sirut kun asennetaan käsiin, ei kaupan kassoillakaan tarvitse kuin heilauttaa kättään lukulaitteen edessä. Raamattu varoittaa meitä jyrkästi sirusta.

Jos naurat esittämilleni väittämille, otathan huomioon, että Vanhassa testamentissa oli Jeesuksen toisesta tulemisesta ja siihen liittyvistä tapahtumista ennustettu useammin ja enemmän kuin Hänen ensimmäisestä tulostansa. Ensimmäinen tulemus toteutui, kuinka ei sitten toinen!

Kyllä Jumala ihmiskunnan historian (History) loppuun saattaa, siitä saamme olla varmat. Olkaamme viisaita ja valmistautukaamme Häntä varten!

(julkaistu paikallislehdessä, Paraisten Kuulutuksissa, vähän lyhenneltynä versiona, 29.9.2011)

Norjaa kohtasi heinäkuun lopulla voimakas järistys, mieletön hirmuteko. Kyllä oli Breivikin kaveri aika sokaistuneen fanatismin vallassa, kun teki mitä teki. Aivan aatemaailmansa hurmaama, sairaalloisuuteen ja mielipuolisuuteen saakka. Yritti kaveri yksinänsä väkivalloin koko Norjaa ja Eurooppaa pelastaa uhkilta, jotka mielessään näki.

Olimme Norjan matkalla elokuussa - vieläkin Norja suree. God bless Norway!

Breivikin terroriteko oli samalla osoitus nuoren sukupolven toivottomuudesta - maailman ongelmat nähdään pahoina, eikä uskota, että länsimaisen yhteiskunnan ongelmiin saattanut sukupolvi demokratiansa kanssa mihinkään kunnon ratkaisuun asioitamme saisivat.

Olen Breivikin kanssa samaa mieltä Euroopan henkisestä luhistumisesta. Olemme luopuneet arvokkaasta kristillisestä perinnöstämme. Samalla on totta se, että muslimiväestö kaiken todennäköisyyden mukaan parissa vuosikymmenessä saattaa jo olla enemmistönä meidän maanosassamme. Euroopan johtajat eivät ymmärrä, kuinka hieno on meillä ollut se yhteiskunnan rakennemalli, joka on ammentanut periaatteensa kristillisestä arvomaailmasta, raamatusta.

Olen siis huolestunut Euroopan ja Suomen kehityksestä, samoin kuin oli Breivik. Mutta sen sijaan että lähtisin teloittamaan marxisteja tai muslimeja, rukoilen yhteiskuntiemme puolesta. Raamatun Jumala on nimittäin vieläkin valtaistuimella. Syntimme sovittanut ja kuoleman voittanut Jeesus Kristus VOI muuttaa yhteiskuntaakin, mutta pääasiallisesti se tapahtuu sitä kautta, että yksityiset ihmiset yksi toisensa jälkeen “antavat pelastaa itsensä” ja pääsevät aidosti muuttumaan sisäisen muutoksen kautta. Ainoastaan Jumala voi muuttaa ihmisen!

Pelkään, että sairaalloisia väkivallantekoja on odotettavissa jatkossakin. Ainut asia, joka saattaisi tuoda todellisen ja kestävän mutoksen ja uutta toivoa länsimaiselle yhteiskunnallekin, olisi hengellinen herätys - siis kristillinen evankeliumin herätys, varsinkin meidän nuoren sukupolvemme keskuudessa!

Näin on tullut aika meikäpojan aloittaa blogi-aikakausi. Luulenpa, että tänne tulen lykkäämään kirjoitelmiani ja ajatuksiani monista eri asioista. Välillä saa varautua kuitenkin hiljaiseloon, kuka sitä aina ja kaikista asioista jaksaisi jankuttamaan… näkemisiin ja kuulemisiin siis, maailma!